Oli erinomaisen hyvä päätös osallistua eilen Tampere-talossa järjestettyyn ilmaiseen Bisnes ja kulttuuri –seminaariin! Hyvän kahvin lisäksi sain mahdollisuuden seurata huikeita esiintyjiä; mm. Iron Skyn ohjaaja Timo Vuorensola, Jolla Oy:n toimitusjohtaja Jussi Hurmola ja Akun Tehtaan toimitusjohtaja Aku Syrjä olivat mukana showssa. Kerrassaan mahtava tilaisuus! Melkein parasta mitä voi maanantaina tehdä!
Tiedättekö mikä on erityisen merkittävää? Se, että heillä kaikilla oli järjestään sama sanoma: pitää olla intohimoa, uskoa omaan juttuunsa ja kykyä nähdä mahdollisuuksia mahdottomassa… jos siis haluaa menestyä.
Wow. Saan kylmänväreitä siitä, että minulla on tilaisuus nähdä tämä maailman murros, joka mahdollistaa sen, että nuoria johtajia ja menestyjiä näkyy isoilla lavoilla. Kukaan ei pönötä*(onneksi!), yhdellä oli punaiset tennarit jalassa ja toinen kulki reppu rennosti selässä. Jutun ideana ei ole se, ketä kaikkia suuria johtajia kukakin tuntee, vaan lähinnä se, että kerrotaan tarinoita siitä kuinka kaikki on saanut alkunsa autotalleista, taloyhtiöiden kerhotiloista ja siitä, kuinka nämä menestyjät olivat nuorina niitä “nörttejä”. Ja missä he ovat nyt? He eivät edelleenkään tuo itseään esille tärkeillen, vaan seisovat lavalla letkeän rennosti, ihan saman lailla, kun siellä maakellarilta tuoksuvassa kerhohuoneessaan sunnuntaisena aamupäivänä.
Ihmisten lähestyttävyys ja rehellisyys . Se on “se juttu”. Kiillotuksen ja vahauksen haistaa jo kaukaa ja sitä vältetään melkein kuin hiukset geelillä taakse kammannutta Taunus-kauppiasta. Elämme aikakaudessa, jossa autenttisuus on tekemässä melkoisen comebackin. Ihminen itse astuu esille mahtavien kulissien keskeltä ja puhuu itsestään.
Seminaarissa puhuttiin myös siitä miten emme voi enää turvautua siihen, että kaikki mitä tapahtuu (niin hyvät kuin huonotkin jutut), on yksinkertaisesti persoonattomien firmojen syytä. Kaiken takana ovat nimittäin kuitenkin ihmiset, jotka tekevät nämä ratkaisut ja tulokset. Onkohan nyt alkamamassa ihmisten aikakausi? Aikakausi, jolloin pönötys* on olennaista ainoastaan vitsisarjoissa ja naamiaiskauppoihin tulee pönöttäjä-asusteita, joita käytetään ilolla hupitapahtumissa.
Kun ihmiseltä riisutaan kaikki se, joka on huolella rakennettu ja brändätty ihmisyyden päälle, niin jäljelle jää ydin, jonka viesti on aito ja tarttuva. Kumpaa sinä haluat edustaa ja mitä viestiä sinä haluat kertoa? Täydellisesti kiillotettua peilipintaa, vai rosoista ja elämälle tuoksuvaa sinua itseäsi?
Haluaisin haastaa kaikki ihmisyyden puolesta puhuvat lopettamaan pönötys tähän! Oleellista on se, mitä sinä oikeasti osaat, missä olet hyvä ja etenkin se missä sinun kipinäsi, palosi ja roihusi ovat!
* Pönötys = ylenmääräinen keskustelu siitä, ketä suuria johtajia tuntee, loppuun asti sliipatut vaatteet, toisin sanoen parhaimmat pyhävaatteet viikkopalaverissa, toisten pönöttäjien arvostus, kyvyttömyys kertoa sitä, mitä ei osaa jne…