Fucking focus on tavoittelemien asioiden saavuttamiseksi asetettu mielentila. Miksi se ei ole vain focus, johtuu siitä, että se ei ole minulle miellyttävää, ei sitten minkään maan kielellä, ei edes kuorrutettuna tai dipattuna maalliseen mammonaan.
Ainoa tapa, millä tämän kananmunan kokoisen, liian ison tabletin voin niellä, on kutsua sitä fucking focuksena. Näin focus tietää, että kuka täällä loppujen lopuksi määrää ja minä tiedän, että voin koska tahansa unohtaa sen auton katolle, poistuessani ruokamarketin parkkipaikalta renkaat vinkuen.
Tein sopimuksen focuksen kanssa, että hän ei ala ärsyttämään minua liikaa, niin annan hänen kulkea nyt seuraavan puoli vuotta matkassani.
Tämä puoli vuotta olkoon koeaika, jolloin määrittelen, onko hänen kykynsä yliarvostettuja, liioiteltuja, täyttä hevosenkukkua vaiko pitääkö minun antaa periksi ja myöntää Sibelius-rypyt otsalla (älä nyt sinäkin sano, ettet tiedä, mikä Sibelius-ryppy on?!?), että kyllä fucking focus, toit elämääni paljon lisää hyvää.
Tämä kaikki on alkanut siitä päivästä, kun olen todennut, että kaikki täällä maailmassa kiinnostaa, kiinnostaa todella paljon. Olen tähän päivään mennessä löytänyt noin 5 ammattia, mitä EN tahdo tehdä. Olen niistä todella ylpeä, koska mikään osa aivoissani ei saa minua edes hetkeksi miettimään, josko sittenkin. Nämä ovat ainoita asioita, joille sanon suoraan ja pokerinaamalla: EI! Loppu onkin sitten paljon monimutkaisempaa, koska kaikki kiinnostaa.
Olen tehnyt urallani paljon laaja-alaisia töitä, ollut useimmissa niissä erityisen hyvä ja sitten tähän liitetään vielä harrastusosasto, jonka puutteesta ei tätä pikkurouvaa ole voinut koskaan syyttää. Jos lajille ei ole löytynyt Suomesta sopivaa yhteisöä, olen perustanut joukkueen ja synnyttänyt sen tyhjästä. Minulle ei voi sanoa, ettei onnistu, sillä jos sitä ei ole, minä rakennan sen.
Mietin jossain vaiheessa, että onkohan kylähullut olleet samankaltaisia ihmisiä…
No en mene sen pidemmälle tässä ajatusleikissä.
Olen työssäni jo pitkään nostanut ihmisille taistelutahtoa omien kykyjensä ja potentiaalin käyttöön. Mitä lahjakkaampia ihmisiä onkin tielleni osunut ja on ollut mahtavaa saada luotua heidän kanssaan noste onnistumiseen.
Aina välillä kohdalleni tulee samanlainen ihminen kuin minä, joka ei mahdukaan siihen pakkauslaatikkoon, mihin kaikkien normaalien kansalaisten pitäisi mahtua. Olen huomannut näissä ihmisissä yhtäläisyyksiä. Kaikki heistä ovat äärimmäisen kiinnostuneita lähes kaikesta, he saavat jatkuvia ideoita, vaikka ruohikkoa leikatessa tai kananmunaa vatkatessa, he osaavat monia asioita ja heitä usein kutsutaan multipotentiaalisiksi. Kaikkein suurimpana, he kaikki inhoavat focusta!!! Sillä focus syö heidän haluaan kulkea vapaasti ideoiden ja kiinnostusten välissä. Focus rakentaa seinät, jopa sellaiset tiiliseinä, joita selleisssä on.. ainakin olen näin kuullut.
Hemmetin focus, mitä jos minä vain haluan tehdä kaikkea!!!!
Koska olen ollut jo yli 12 vuotta konsultointi ja valmennus busineksessa näköalapaikoilla, olen todella käyttänyt kaikkia keinoja focusta välttäessäni. Olen useasti teettänyt itselläni tehtäviä asioiden järjestelmälliseen tekemiseen ja turhien karsimiseksi. Mikä minua estää, on ollut pitkään kysymykseni. Eihän minua todellisuudessa olekaan estänyt ennen mikään. Ilman focusta, olen aikaansaanut omalla mittarillani aika huikeita juttuja pienessä ajassa.
Miksi fucking focus on sitten nyt elämässäni? Se kaikki lähti siitä, kun noin vuosi sitten tajusin, että mikään, mitä olin ennen tehnyt, ei enää kiinnostanut lainkaan. Hirveää, ihmisestä, joka on kaikesta kiinnostunut, tulee ihminen jota ei kiinnosta. Moni saattaisi ajatella, että kyseessä olisi uupumus, mutta eipä ollutkaan. Kyseessä oli kunnon identiteettikriisi, urallisesti. Kuka minä olen, mitä haluan tehdä, miten määrittelen ammatillisesti itseni.
Aika nopeasti minulle alkoi selvitä, että valmennusbusiness on muuttunut niin valtavasti siitä, mihin olen itse uskonut, etten haluaisi enää toimia siellä samalla tavalla kuin aiemmin. Jokainen soluni halusi irtautua entisestä. Jokin uusi alkoi kasvaa. Ja se on kasvanut siitä lähtien.
Kriisi kesti noin 1,5 vuotta kokonaisuudessaan.
Kiitos siitä, sanon nyt. Kriisissäni ei auttanut mikään hyvin tuntemistani valmennusmenetelmistä, tehtävistä, mitä olin työssäni kehittänyt tai lukenut, opiskellut. Kriisi piti elää ja tuntea jokaisella ihokarvalla. Siellä suolla piti hajusta huolimatta vaeltaa, piti kadottaa se entinen kipinä, jotta seuraava saattoi syttyä.
Sitten eräänä päivänä vain lyhyen aikaa sitten, kaikki oli selvää, kirkasta. Tieto siitä, mihin tulen menemään, mitä tulen tekemään ja kuka olen ammatillisesti, oli edessäni kuin CSI:n ilmassa leijuvat tiedostot. Ainoa ongelma tässä oli se, että ympärilläni oli nyt edelleen tuhansien projektien lasti, jotka olivat kuin kuulia asfaltilla. Koita siitä sitten selvitä kaatumatta kunnon korkkareilla. Edes korkkarijuoksun voittajat, eivät selviytyisi tästä haasteesta.
Siinäpä olisi muuten meidän poliitikoille, jotka eivät yrittäjyydestä ymmärrä juuri mitään, pieni haaste. Laitetaan heidät juoksemaan korkkareissa kuulien päällä, siinäpä sitä pientä kokemuspintaa siihen, mitä me pienyrittäjät täällä Suomessa tunnemme. Tai minä ainakin olen tuntenut, en tiedä teistä muista.
Mitä seuraavaksi tapahtui, muutti suunnan, onnekseni. Rakas ystäväni E sanoi minulle kaksi huippua neuvoa, jotka yksinkertaisuudellaan muuttivat jopa aivojeni kemiaa.
- Nyt sinun on päätettävä se, mihin panostat 100 %. Tämä tarkoittaa, että et ideoi, suunnittele, et edes hengitä muiden projektien suuntaan. Jos haluat tämän asiat toteutuvan, sinun pitää nyt keskittyä. Tässä vaiheessa käsikarvani olivat jo pystyssä, mutta mitä tämäkin yksi projekti, kun tämä on niin tärkeä. Tähän ystäväni keskeytti tylysti, EI!
Huomautus: Joskus luulet keskittyväsi, mutta todellisuudessa et ole lainkaan keskittynyt! Jos ajatuksesi hetkeksikään jäävät miettimään muita juttuja, huomaat piirteleväsi suunnitelmia tai pahimmassa tapauksessa olet jo tekemässä business canvasta, olet jo hakuteillä.
- Toinen neuvo oli asettaa itselleni päivämäärä asioille. Eli nyt keskittymääni asiaani päivämäärä, milloin tarkistan että onko asia kannattava vai ei. Ja jos ei ole, päästän siitä irti ja siirryn seuraavaan. Tämä oli minulle jotenkin ehkä kaikkein herättävin. Niin, joskus pitää lopettaa jotain, antaa periksi, jos se ei vaan enää kannata!
Olen huomannut elämässäni, että joskus kaikkein yksinkertaisimmat neuvot ovat parhaimpia ja joskus vaan faktat auttavat enemmän kuin tuhat unelma-kurssia putkeen.
Tämä oli kaikkein puhdistavin neuvo ikinä ja olenkin ottanut sen vahvasti käyttööni.
Niinpä siis, fucking focus on nyt elämässäni ja itseasiassa todellakin toivon, että olisin väärässä ja että tämä viholliseni veisikin minua uusille vesille, jossa voin taas välillä ihan rauhassa sortua tuhansien projektien säätämisen virtaan.
Joten hyvät naiset ja herrat lähtekää mukaan fucking focus – vallankumoukseen mukaan. Unohtakaa hetkeksi kaikki unelmointi ja lähtekää tekemään, mutta niin, että teillä on 100% focus matkassa ja päivämäärä kalenterissa, milloin kyseinen asia saa joko äänekkään X tai sitten yleisön taputuksen ja homma jatkuu.
Mutta älä koskaan käänny itseäsi ja kykyjäsi vastaan. Meissä jokaisessa on valtavasti lahjakkuutta, toiset valjastavat sen käyttöönsä, toiset eivät koskaan suostu avaamaan silmiään, muuttamaan asioita ja löytämään niitä. Se, onko kykyjen käyttämättä jättäminen surullista, sen päätät sinä. Se, mikä on kuitenkin totuus, on se, että jokainen meistä on vastuussa omasta toiminnastaan. Se olkoon elämämme suurin lahja.