Suuri osa tuntemistani ihmisistä kokee olevansa kohtuullisen idearikkaita. Pienempi osa on niitä, joilla ideoita pulppuaa päivätasolla ja sitten vain yksittäisiä ihmisiä, joilla ideoita tulee kaikesta ympäröivästä, jatkuvalla syötöllä. Mitä idearikkaus sitten tarkoittaa?
Onko se kykyä keksiä uutta, yhdistellä vanhaa uudella tavalla, taitoa nähdä jotain sellaista, mitä muut eivät näe, vai kaikkia näitä sujuvasti sekaisin? Onko idearikkaus kuin syntymämerkki, joka on mukanamme alusta loppuun, vai voiko se kehittyä ajan myötä? Minä uskon, että idearikkaus on meidän persoonassamme vahvasti jo lapsuudesta lähtien.
Itse koen lukeutuvani niihin ihmisiin, joille kaikki ärsykkeet tuottavat uusia ideoita ja mahdollisuuksia, jopa kymmeniä päivässä.
Ruohoa leikatessani suunnittelen lisäosaa / trimmeriä, jolla voisi leikata upeita kuvioita ruohikkoon. Viikonloppuisin vaatekaappiani siivotessa, kehitän uudenlaisen järjestelmän, millä vaatteitani voisi hallinnoida sähköisesti. Yöllä vannon tekeväni kaukalon, mihin lapsi/lapset tulevat nukkumaan vanhempien sänkyyn, niin etteivät he voi potkia toisiaan, vanhempiaan ja kaikille riittää nukkumatilaa. Pahinta tässä kaikessa on se, että minussa asuu suuri toteuttaja, joka huutaa, että tee nyt edes pientä markkinatutkimusta ja edes pienen pieni tarvekartoitus potentiaalisille asiakkaille.
Tiedän, itsekin jo hengästyin edellistä kappaletta kirjoittaessani. It´s my life – laulaa Bon Jovi ja niin minäkin.
Idearikkaus on siis hyvä ominaisuus, vaikkakin joskus äärimmäisen raskas henkilölle itselleen, mutta myös hänen lähipiirilleen. Tässä piilee kuitenkin sellainen ongelma, mistä en ole kuullut aiemmin puhuttavan, ainakaan näin suoraan. Jos minua olisi varoitettu jo heti alkutaipaleella, että mitä ansoja idearikkauteen liittyy, olisin voinut ehkä valita joissain tienhaaroissa toisin.
En kuitenkin katso taaksepäin valintojani harmitellen, vaan kuljen vahvasti eteenpäin, tunnistaen tämän ansan, minkä aion nyt sinulle kertoa.
Aloitan siitä, millaisia lopputuloksia ansaan lankeamisesta on nähtävillä ympärillämme. Kuulen yhä enemmän asiakkailtani, ystäviltäni, kollegoiltani tarinoita idearikkaista henkilöistä, jotka ovat yrittäjänä, työssään saaneet idean ja toteuttaneet sen, mutta sitten alkaa jostain syystä tökkiä. Oma yritys, oma työ ei enää kiinnostakaan samalla tasolla kuin ennen. Samaan aikaan tähän tyytymättömyyteen ei osaa sanoa selkeää syytä. Periaatteessa kaikki on kunnossa, mutta joku kaivertaa sisuksia, kuin pikkunälkä, liitutaululla vedettävä kynsi tai hammaslääkärin hammasporan ääni.
Olen ollut sparraamassa monia juuri tämän ongelman selvittämisessä, mutta todelliseen ongelmaan ei välttämättä päästä kiinni, ellei tätä ansaan lankeamisteoriaa ole testattu kyseisen henkilön kohdalla.
Saanen siis esitellä: Ansateoria
Ansateoria perustuu idearikkaan ihmisen kykyyn kehittää perättäisiä ideoita. Kun ihminen on mielikuvitukseltaan vahva ja ideoita syntyy kuin itsekseen, hän törmää väistämättä mahtavaan ideaan.
Tästä alkaa vaarallinen innostusvaihe.
Innostusvaiheessa henkilö on niin täynnä idea-energiaa, että hommat lähtevät etenemään kuin korkea hedelmäpino kaupassa, kun nappaat kasan alimman hedelmän.
Olen itseasiassa testannut tämän käytännössä ruokakaupassa ja heittäytynyt lakoavien hedelmien päälle. Kukaan ei auta tällaisessa tilanteessa, joten en suosittele testaamaan!
Innostusvaihe siis ajaa sinua kuin murina metsäpolulla. Yhtäkkiä huomaat järjestäneesi palavereja idean ympärille soveltuvien ihmisten kanssa. Suunnitelmat etenevät, todellisuus häämöttää edessäsi ja tunnet, ettei mikään voi sinua estää tämän loistoideasi toteuttamisessa. Ansa ei liitykään lainkaan siihen, onko idea oikeasti hyvä vai ei. Ansa liittyy siihen oletko oikea ihminen tekemään viemään sitä käytäntöön ja sitoutumaan siihen!
Tässä kohtaa en tarkoita kykyjäsi tai osaamistasi, vaan todellista haluasi, intohimoasi itse asiaa kohtaan.
Ansan syvin olemus on siinä, että idearikas ihminen rakastaa ideoida, hän saa valtavan hyviä ja huonoja ideoita. Joskus kuitenkin erityisen idearikkailla ihmisillä, tämä taito on se hänen vahvin kykynsä puhtaimmillaan, eikä suinkaan idean toteutukseen liittyvät tehtävät. Ymmärrätkö? Mitä jos idearikkautesi onkin tarkoitettu käytettäväksi puhtaimmillaan, eikä sen sivujuonteena tuleviin to-do- listoihin. Esimerkiksi voit kysyä itseltäsi, että miltä työni näyttää 1 vuoden, 2 vuoden 5 vuoden kuluttua, mitä konkreettisia toimia työhösi liittyy, kun lähdet tätä ideaa viemään nyt käytäntöön?
Mitä sitten tapahtuu, kun tartut ideaan ja lähdet viemään sitä käytäntöön. Idean keksimisestä saatu energia kantaa jonkin aikaa. Sitten yhtäkkiä saatat huomata tekeväsi työtä, jossa on liian paljon elementtejä, jotka eivät enää innostakaan ja joista itseasiassa on enää hyvin pieni osa energiaa tuottavaa tekemistä. Huomaat olevasi mukana useissa yrityksissä, ramppaat palavereissa ja hoidat iltamyöhään kaikkein näiden alustavaa kirjanpitoa. Tämän jälkeen sisuksissa alkaa se murina, joka aiheuttaa paikallaan vääntelemistä ja turhan useita haukotuksia ja tyhjään seinään tuijottamista.
Onko sinun todellinen vahvuutesi siis itse idearikkaus, vai onko se idean käytännön toteuttamistyössä?
Nyt mieleesi saattaa nousta kysymys, että ei kukaan voi tehdä pelkästään ideointia, ei siitä kukaan maksa. Ei ainakaan vielä, ehkä tulevaisuudessa niillekin saattaa löytyä oma ammattikuntansa. Siksi en kannusta etsimään työtehtäviä ideanikkarin tittelillä, siitä ei nimittäin olekaan kysymys. Oikea kysymys kuuluukin, että
Mikä olisi sellainen työ, jossa idearikkaus olisi puhtaimmillaan käytössä?
Mikä työ on sellainen, jossa kyky pääsee esille niin usein kuin mahdollista. Moni varmasti on huomannut, että yrittäjyydessä joutuu käyttämään ja saa käyttää idearikkautta päivittäin ja todella näin onkin. Mutta tässä kohtaa haluan painottaa, että kun kirjoitan kyvystä, tarkoitan selkeästi keskimääräistä vahvempaa elementtiä, en ideointikykyä, jota jokaiselta meiltä löytyy jossain määrin. Tarkoita sellaista idearikkautta, talenttia, joka huutaa tulla käytetyksi niin suurella tavalla kuin mahdollista.
Kun kysyin tämän kysymyksen itseltäni, ymmärsin oman polkuni tähän päivään näille leveys- ja pituusasteille. Samalla ymmärsin sen oikean suunnan, mihin minun tulee navigoida, jotta pääsen käyttämään omaa kykyäni puhtaasti. Tämä suunta on täysin uusi minulle, tiedän omaavani kykyjä sinne, mutta en omaa kokemusta tai koulutusta suoraan. Jatkan kuitenkin vahvasti tietäni kohti tavoitetta, koska tiedän tämän olevan minulle oikea ja ainoa tapa viedä viestiäni maailmalle tarpeeksi suurella kauhalla.
Vaikka etenen vahvasti, nurkan takana vaaniva ansa yritti tönätä minut focuksen tieltäni tänäänkin, kun mieleeni juolahti jälleen yksi suuri idea, missä voisi olla aikuisten oikeasti mahdollisuuksia. Päätin kuitenkin jatkaa valitsemaani tietä, enkä juokse tämän uuden idean perään, kuin juuri pysäkiltä lähteneeseen bussiin. Tein muuten teini-iässä päätöksen, etten koskaan enää juokse bussiin, enkä ole juossut. On niin ärsyttävää juosta ja miettiä kauhulla mielessä, ehdinkö, en ehdi, ehdinkö sittenkin. Kuljen mielummin tietäni vahvasti, enkä enää säntäile!
Nyt jos koet olevasi idearikas ihminen, kysy itseltäsi
- Onko idearikkauteni erityisen vahva kyky itsessään, vai nautinko sen käyttämisestä silloin tällöin?
- Kuinka paljon työssäni (0 % – 100 %) koen kaipaavani idearikkauden hyödyntämistä?
- Mikäli idearikkaus on puhtaimmillaan käytettynä paras vaihtoehto sinulle, mikä työ olisi sellainen, joka yhdistäisi sekä osaamisesi, kykysi, että idearikkautesi?
- Haluanko tehdä muutoksen siihen suuntaan?
- Mitä tarvitsen, että saan muutoksen toteutettua?
Tästä eteenpäin jokainen osaa kulkea eteenpäin. Jos kohta 3 on vaikea, siihen löytyy kyllä apua.
Itse olen nyt vahvasti sillä tiellä, jossa ansat kyllä havaitaan, mutta niihin ei langeta. Nyt kun saan jonkun uuden idean, kirjoitan sen ystäväni E:n vinkistä kirjaan ylös ja sitten voin jättää sen sinne odottamaan oikeaa hetkeä. Olen nyt Fucking focus vallankumouksen retriitissä omassa päässäni, en voi enkä saa käyttää aktiivienergiaa yli sallitun määrän ja toteuttaa kaikkea, minkä keksin.
Ansateorian ansa on siis kuin ajaisit Suomessa vasenta kaistaa, tai paremminkin sitä, että harhaudut idean perässä ladulle, missä suksi ei luista. Valitse siis tiesi ja polkusi oikein, juuri sinulle soveltuvalla tavalla.
Olen nyt antanut varoituksen! Tunnistitko sinä tämän idearikkauden ansan omassa työssäsi ja elämässäsi? Mitä sinä aiot tehdä asialle?