EI IHME, että hän oli hämmentynyt. Kun olet nukkunut koko elämäsi ja kaikki elämäsi ihmeet ovat olleet lähinnä itsestäänselvyyksiä ja maistuneet haalealle kahville, on herääminen alkuun outoa. Tähän meitä ei ole ohjeistettu, eikä valmisteltu millään muotoa. Ei minuakaan oltu, enkä tiedä, olinko vieläkään sinut sen asian kanssa, että vaikutusvaltani olisi tästä eteenpäin näin suuri. Pystyin tuomaan hyvyyttä maailmaan tavoilla, jotka kuitenkin uhmasivat valinnan vapautta. Jos kuitenkin jäisimme tähän, tarinamme olisi hyvin lyhyt. Kuten tiesin, luonnolla oli oma suunnitelmansa ja hyvyys oli ainoa mahdollisuus pelastaa ihminen.
Heräämiseni oli vahvistanut kaikki kykyni uudelle tasolle. Jos ennen pystyin löytämään ihmisten vahvuuksia, nyt näin piilossa olleet kyvyt ensisilmäyksellä, kuten olin nähnyt ensimmäisessä herättämässäni ihmisessä. Tämä kaikki oli ollut silmiemme alla koko ajan, kaikki mahdollisuudet muuttumiseen olivat olleet tarjottimella edessämme. Olimme kuitenkin valinneet yhä toistuvasti jättää näkemättä sen kauneuden. Hetkittäin olin tuntenut ylitsevuotavaa onnentunnetta ja kyennyt näkemään maailman kokonaisuuden ja elossa olemisen ihmeen, mutta joku seinä oli ollut tämän ajatuksen edessä, joka nopeasti palautti minut normaaliin virtaan takaisin.
Näin seuraavan henkilön, joka tulisi kokemaan tämän uudelleen syntymisen ihmeen. Hän oli iäkäs nainen, joka seisoi kadunkulmassa. Naisella oli päällään pitkä villatakki, jossa oli sudenkorentojen ja perhosten kuvia, ja hänen iso turkoosi huivinsa heilui tuulen mukana. Lähestyessäni häntä, nainen kääntyi ympäri ja katsoi minua ruskeilla, elämää nähneillä viisailla silmillään ja ojensi kätensä minua kohden. Miten hän saattoi tietää? Otin hänen kätensä omiini ja kuiskasin jälleen viestin, joka kauttani ohjattiin.
”Sinussa asuu viisaus, jaa se sanan kautta. Kerro lapsillemme elämän ihmeistä ja anna heille se näkökyky, mikä lapsille kuuluu syntymä-oikeutenaan.”
Nainen halasi minua ja tunsin kuinka energiamme kohtasivat. Viisauden voima tuntui olevan yksi voimakkaimmista. Vanha viisas nainen – sanonta oli saanut täysin uuden merkityksen. Tämä oli yksi erityisimmistä voimistamme tässä taistelussa pahuutta ja elämän haileutta vastaan. Emme olleet koskaan ennen ymmärtäneet elämän viisauden valtaa ja nyt sen voima oli moninkertaistettu. Hän tulisi muokkaamaan elämää suuresti. Olin onnellinen tästä kohtaamisesta. Hymyilimme toisillemme ja lähdimme kävelemään eri suuntiin.
Näin edessäni variksen, joka pysähtyi sillan kaiteelle, täsmälleen silmieni korkeudelle ja keikkui siinä edestakaisin. Meillä oli yhteys, me molemmat kuuluimme tänne ja me olimme tavallaan yhtä. Se oli luonnon tarkoitus. Elämä olikin yhdistävä tekijä, joka loi kaiken elollisen välille voimakkaan siteen.
Silitin variksen mustanharmaita sulkia, jotka olivat pehmeät ja sileät. En ollut ennen heräämistäni ymmärtänyt tämän eläimen upeutta. Minua miltei hävetti se ylimielinen tapa, millä olin ennen katsonut maailmaa. Katsoessamme toisiamme silmästä silmään, pystyimme jollain tasolla kommunikoimaan. Hän oli tullut ohjaamaan minua oikeaan suuntaan.
Hyvyyden vallankumous oli alkanut, eikä sitä pystynyt estämään mikään tai kukaan.
To be continued…