Tähdet valaisivat kyläläisten tietä, kun he kulkivat kohti tuntematonta uutta sijaintia. Eben käveli heimonsa takana ja yritti miettiä suunnitelmaa. Ilma tuntui kuivalta ja Eben tiesi, että se tarkoittaisi pitkää sateetonta jaksoa. Vesivarannot riittäisivät päiviksi, mutta viikoiksi niistä ei olisi pitämään kyläläisiä nesteytettyinä. Ebeniä huolestutti. Heidän tulisi kulkea useita päiviä, ellei jopa viikkoja, löytääkseen uuden vehreän laakson, jonne he voisivat turvallisesti asettaa uuden kotinsa. Ennen kaikkia heidän tulisi pysähtyä pian yöpymään ja lepäämään. Kylän lapset vaikuttivat jo väsyneiltä ja he lähes jo roikkuivat vanhempiensa käsistä.
– Me pysähdymme seuraavaan notkoon ja yövymme siellä, Eben huusi.
Kyläläiset nyökkäsivät väsyneinä Ebenille ja hän näki heidän silmistään, että he luottivat henkensä Ebenin käsiin. Hänellä olisi valtava vastuu, mutta hän kantaisi sen ylpeydellä.
Saapuessaan notkoon, he asettivat tavaransa isoon ympyrään ja alkoivat etsiä ympäristöstä kaikkea poltettavaa. Lapset toivat pieniä oksia nuotioon ja aikuiset kantoivat isompia puunrunkoja. Shegan sytytti nuotion ja lapset katselivat ihaillen häntä. Shegan oli pitkä ja vahva mies. Hänen kasvonsa olivat karskilla tapaa komeat, mutta hänen silmissään olin surun jättämä tumma varjo. Shegan oli menettänyt perheensä vuotta aiemmin edellisessä suuressa taistelussa raakalaisia vastaan. Viha kasvatti hänen sisällään juuristoaan ja hyvyys hänessä oli siirtymässä syrjään.
Eben tarkkaili Shegania. Hän tiesi, että Sheganista voisi tulla ongelma, mutta samaan aikaan hän tiesi tarvitsevansa taisteluapua.
Ympäristö oli karu, mutta heidän onnekseen notkoissa oli pieniä metsiä, joista sai sekä suojaa, tulitarvikkeita että ravintoa. Notkot eivät olleet kuitenkaan täysin turvallisia. Raakalaiset olivat myös kulkijoita, jotka etsivät ravintoa niistä. Eben uskoi, että tämän yön he saattoivat olla turvassa, mutta vartiovuorot heidän tulisi suunnitella siitä huolimatta.
– Minä voin ottaa ensimmäisen vuoron, Eben huusi kyläläisille.
– Jään seuraksesi ja otan seuraavan vuoron, Shegan vastasi.
– Eikö sinunkin tulisi levätä, Eben kysyi
– Minä en lepää, Shegan vastasi vihaisesti.
Eben päätti jättää keskustelun siihen, aistiessaan Sheganin tunnetilan.
Tuli nuotiossa rätisi ja sen liekit nousivat ylös mahtaillen. Tähtitaivas loisti kirkkaana ja ilmassa oli voimakas savun tuoksu.
To be continued…